Julkaistu 3.11.2026
Ammattimainen henkilöautoliikenne alkoi Suomessa vuonna 1906, ja yli sadan vuoden aikana taksista on tullut erityisesti maaseudulla tärkeä osa julkista liikkumista: taksit ajavat koulukyytejä, Kelan korvaamia sairausmatkoja ja hyvinvointialueiden kuljetuksia. Tälle sivulle on koottu taksialan keskeiset vaiheet Suomessa julkisten lähteiden pohjalta.
Alku: ensimmäiset luvat 1906
Ensimmäisen taksiluvan autolle sai huhtikuussa 1906 helsinkiläinen vossikka-ajuri Gustaf Wilhelm Orraeus. Saman kevään aikana vastaava lupa myönnettiin Kuopiossa sähkömonttööri Arthur Åbergille ja Oulussa työmies Wilhelm Nybergille. Uranuurtajien taival jäi lyhyeksi: Orraeus ja Nyberg lopettivat jo saman vuoden syksyllä, eikä ole varmaa, aloittiko Åberg liikennettä lainkaan. Orraeuksen autoa ajanut poika muisteli myöhemmin, ettei mennyt päivääkään, etteikö kone olisi streikannut.
Ensimmäiset asiakkaat olivat lähes yksinomaan huviajelijoita. Myöhemmin kyytejä tilattiin myös esimerkiksi ravintoloihin.
Taksamittarit ja ensimmäinen maailmansota
Ensimmäiset taksamittarit otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1910, ja jo seuraavana vuonna mittari määrättiin Helsingissä taksien pakolliseksi varusteeksi.
Ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä vuonna 1914 Suomessa arvioidaan olleen noin 250–300 henkilövuokra-autoa, lähes kaikki avoautoja. Helsingissä ja Vaasassa vuosina 1906–1919 käytetyistä vuokra-autoista suurin osa oli saksalaisvalmisteisia. Sodan sytyttyä suuri osa koko maan autokannasta ostettiin Venäjän armeijalle.
Sotien välinen aika ja sota-aika
Autokanta alkoi kasvaa vauhdikkaasti 1920-luvun alussa. Monen vuokra-autoilijan ensimmäinen auto oli T-mallin Ford, jonka Chevrolet ja muut amerikkalaiset merkit syrjäyttivät vuosikymmenen mittaan. Linja-autoreittien ulkopuolella vuokra-autosta tuli lähes ainoa tapa matkustaa, ja sen käyttäjiä olivat muun muassa lääkärit, kätilöt, eläinlääkärit, papit, kauppamatkustajat sekä nimismiehet ja poliisit.
1930-luvun alussa vuokra-autojen keskimääräinen moottoriteho oli 40 hevosvoimaa ja vuonna 1939 jo 80 hevosvoimaa. Alan ensimmäinen järjestö, nykyiseltä nimeltään Helsingin Taksiautoilijat ry, perustettiin vuonna 1922. Valtakunnallinen Suomen Autoilijaliitto perustettiin vuonna 1926, mutta se hiipui 1930-luvun lopulla. Talvi- ja jatkosota kohtelivat autokantaa kaltoin.
Sanasta ”taksi” ja Taksiliiton synty
Pitkään puhuttiin henkilövuokra-autoista. Sana ”taksi” vakiintui 1950-luvulla: sitä alettiin käyttää Ammattiautoilija-lehdessä vuonna 1950, ja kielitoimisto hyväksyi sen vuonna 1953.
Ammattiautoliitto perustettiin 11.2.1945, ja siitä Suomen Taksiliitto laskee historiansa alkavan. Vuonna 1955 liitto jaettiin: henkilöautoilijoista muodostui Taksiliitto ja kuorma-autoilijoista Suomen Kuorma-autoliitto.
Sodanjälkeinen pula ja autokanta
Vuoden 1939 jälkeen uusia vuokra-autoja ei saatu maahan lähes kymmeneen vuoteen; ensimmäiset 40 Chevroletia tulivat vuonna 1948. Tuontisäännöstelyn vuoksi uusina merkkeinä nähtiin neuvostoliittolainen Pobeda ja brittiläinen Rover, ja olympiavuonna 1952 Yhdysvalloista tuotiin 500 käytetyn Checkerin erä. 1950-luvun suurin mullistus oli dieselmoottorinen Mercedes-Benz.
Autontuonnin säännöstely päättyi vuonna 1962. Vuonna 1965 suosituin taksimerkki oli Mercedes-Benz, seuraavina Volga ja Peugeot. Japanilaiset autot tulivat mukaan Toyota Crownin (1964) ja Datsun Cedricin (1965) myötä. Takseja oli vuonna 1960 noin 10 000, huippuvaiheessa hieman yli 11 000 ja vuonna 1969 alle 9 800.
Koulukyydit ja sairausmatkat
Maaseudun taksiyrittäjille julkiset kuljetukset ovat olleet keskeinen tulonlähde. Kansalaiskoulujen myötä vuonna 1958 koulumatkat pitenivät, ja ”Koulukyyti”-kilvet otettiin käyttöön vuonna 1966. Koululaisia kuljetettiin takseilla eniten 1970-luvun puolivälissä, noin 65 000, ja vuonna 2009 noin 45 000.
Sairausvakuutuslaki (1964) ja kansanterveyslaki (1972) toivat takseille sairausmatkojen kuljetuksia. Kelan korvaamien taksimatkojen suorakorvausjärjestelmä otettiin käyttöön vaiheittain sairaanhoitopiireittäin vuodesta 2011 alkaen. Kela ja Taksiliitto sopivat laajentamisesta koko maahan vuoteen 2013 mennessä, ja matkat tilattiin alueellisista tilausnumeroista.
Dieselaika ja autokannan muutos
Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen dieselautot yleistyivät nopeasti: 1970-luvun lopulla noin 87 prosenttia takseista kulki dieselillä, vuonna 1985 jo noin 94 prosenttia. Vuonna 2000 Mercedes-Benzin, Volvon, Toyotan ja Volkswagenin osuus takseista oli yhteensä noin 80 prosenttia.
Taksiliikennelaki 2007 ja säännelty aika
Taksiliikennelaki (217/2007) tuli voimaan elokuussa 2007. Säännellyssä järjestelmässä taksilupien määrä oli rajattu, ja luvanhaltijoilla oli asemapaikka- ja päivystysvelvoitteet. Valtioneuvosto vahvisti vuosittain taksimatkojen enimmäishinnat. Kilpailuvirasto vaati toistuvasti erityisesti määräsääntelyn purkamista.
Taksiuudistus 2018
Juha Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin valmistelema laki liikenteen palveluista (320/2017) hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2017 äänin 100–37. Sen taksiliikennettä koskevat säännökset tulivat voimaan heinäkuussa 2018. Lupakiintiöt ja enimmäishinnat poistuivat, samoin asemapaikka-, liikennöinti- ja päivystysvelvoitteet. Taksamittarin sijaan sallittiin myös muu laite tai järjestelmä, joka kerää matkan tiedot. Taksiliikenne pysyi luvanvaraisena.
Uudistus toi alalle runsaasti uusia toimijoita: Traficomin mukaan heinäkuun 2018 ja kesäkuun 2019 välillä myönnettiin 4 185 uutta taksinkuljettajan ajolupaa ja 4 377 uutta taksiliikennelupaa. Tilastokeskuksen mukaan taksimatkat olivat huhtikuussa 2019 yhdeksän prosenttia kalliimpia kuin vuotta aiemmin.
Korjauksia 2021 ja tiukennukset 2026–2027
Vuodesta 2021 taksiliikenneluvan saaminen on edellyttänyt Y-tunnusta ja taksiliikenteen yrittäjäkoetta. Tammikuussa 2022 voimassa oli noin 11 000 taksiliikennelupaa, joista noin 4 300 oli myönnetty ilman yrittäjäkoetta.
Petteri Orpon hallitus ryhtyi tiukentamaan taksialan sääntelyä. Eduskunta hyväksyi lakimuutokset 9.6.2026, ja ne tulevat voimaan vaiheittain: 1.9.2026 alkaen hintatietojen ilmoitusvelvollisuus laajeni kuljettajiin ja lupien rikostaustavaatimukset tiukentuivat, 1.11.2026 alkaen uusilta kuljettajilta vaaditaan 21 tunnin koulutus, 1.2.2027 alkaen taksamittari on pakollinen kaikissa takseissa ja 1.7.2027 alkaen takseissa on oltava muista erottuvat rekisterikilvet. Ajantasainen yhteenveto on sivulla Taksilainsäädäntö.
Lähteet
- Wikipedia: Taksiliikenne Suomessa (artikkeli viittaa teokseen Kimmo Levä (toim.): Valoa yössä – taksi 100 vuotta. Mobilia-vuosikirja 2006)
- Wikipedia: Taksi (taksamittarit Suomessa)
- Wikipedia: Taksiliitto
- Taksiitasuomi.fi: taksialan järjestöhistoria (Helsingin Taksiautoilijat ry 1922, Suomen Autoilijaliitto 1926)
- Suomen Taksiliitto: Kahdeksankymmentä vuotta taksiyrittäjyyden puolesta (taksiliitto.fi)
- Kela: Toimintakertomus 2011 ja tiedote taksimatkojen suorakorvauksen laajenemisesta (2011)
- Finlex: Taksiliikennelaki 217/2007 ja laki liikenteen palveluista 320/2017
- Eduskunta: tiedote ”Eduskunta hyväksyi takseja koskevien vaatimusten tiukennukset” (9.6.2026)
- Traficom: Taksilainsäädäntö uudistuu – mikä muuttuu? (2026)
Sivun tiedot on koottu julkisista lähteistä. Jos huomaat virheen, kerro siitä osoitteeseen info@maalaistaksit.fi.